maanantai 25.9.2017
Kullervo

Kun liikunnanohjaajalta tärkein työkalu viedään

”Pa..at vanhemmat olet ”valinnut”!”, sanoi lääkäri kun totesi, että pitkälle edennyt nivelrikko ei siitään enää parantuisi, eikä sillä tehtäisi enää päivääkään liikunnanohjaajan työtä. Nivelrikkohan on perinnöllinen eikä sen kerran saatuaan koskaan parane, pahenee vain ajan kanssa.

Tämä tapahtui vain puoli vuotta sen jälkeen kun olimme mieheni kanssa perustaneet oman Kuntokeskuksen. Liikuntaa olen ohjannut aina, yli 25 vuotta ja nyt oltiin tilanteessa ettei polven nivelrikko enää anna tehdä liikunnanohjaajan työtä, sitä särkee öisin, siinä on liikerajoitteita ja särkylääkkeitä menee repputolkulla. Tilanteessa, joka oli ylitsepääsemätön. Lääkäri siis totesi, että sinulla on nyt ammatinvaihto edessä. No eihän voi olla, meillä on juuri perustettu Kuntokeskus ja kädet täynnä töitä! En minä voi lopettaa näitä hommia ja sitäpaitsi rakastan tätä työtä yli kaiken!

Kävin toisella lääkärillä ja kolmannella ja molemmat sanoi samaa, laitetaan kortisonia ja ota lisää särkylääkkeitä, kyllä se siitä.  Mutta viimein löytyi etsintöjen kautta se paras ja viisain lääkäri, joka määräsi magneettikuviin ja sanoi, ettei tässä ole nyt muuta tehtävissä kuin polvinivelen vaihto. Jaahas, tiesin entuudestaan että se on iso leikkaus ja toipuminen pitkä, koska äidilläni se on tehty. Tiesin, että jos siihen lähdetään, joudumme tekemään muutoksia ryhmäliikuntakalenteriimme, suunnittelemaan seuraavan vuoden uusiksi ja entäs toipuminen ja kuntoutus, mitenkäs ne sitten menee.

Sille tielle kuitenkin lähdettiin ja ne suunnitelmat tehtiin. Treenikalenterista jouduin luopumaan minulle niin rakkaasta tanssitunnistani, Striptease Aerobicistä. Mutta sen vannoin itselleni, että seuraavana syksynä se palaa ohjelmistoon, siitä aion pitää huolen. Polvinivel vaihdettiin toukokuussa ja alkoi kuntoutus. Ensimmäisen kuukauden onnuin, jalka ei taipunut, selkää särki, kunto laski kohisten, särkylääkkeitä meni mutta minä jatkoin treenaamista. Meidän yrittäjien ainoa 10 vrk loma, jonne oli vuokrattu mökki, meni siinä, että minä yritin kävellä 64 rappusta mökiltä laiturille joka päivä 10 kertaa peräkkäin. Itkin ja kävelin. Kävelin vielä vähän lisää. Otin särkylääkettä ja kävelin. Polvi ei taivu riittävästi, että rappusia pääsisi ylös ja alas ja minä tajusin, ettei kaikki ole kunnossa. Soitin Kysin fysioterapeutille, joka totesi että ota Tiina lisää särkylääkettä ja treenaa vähän lisää. Vielä muutaman päivän minä treeenasin ja sitten riitti. Soitin uudelleen fysioterapeutille ja onnekseni puhelimeen vastasi toinen fysioterapeutti, joka tajusi taustani tietäen, ettei kaikki ole kunnossa. Polveen oli ehtinyt tulla niin paljon kiinnikkeitä, että se jouduttiin nukutuksessa ”rusauttamaan” ja näin liikeradat palautettua.

Näin siis tehtiin. Vielä yksi keikka Kysiin ja rusautus tehtiin. Syvänukutuksesta herättyäni jalkaa koukisti ja ojensi laite ja kas kummaa, se meni yli 90 asteen kulmaan. Wuhuu, josko nyt päästään kunnolla toipumaan. Kone oli viikon kotona mukana ja siinä se veivasi jalkaa koukkuun ja suoraksi monta tuntia päivässä. Se auttoi. Miksikö kone, no siksi ettei niin montaa tuntia yksinkertaisesti jaksa/viitsi sitä veivata. Se oli uusi alku. Syksyn treenikalenterin alkuun oli vajaa kaksi kuukautta ja treenit sekä fysioterapeutin luona käynnit alkoivat. Kipeää oli edelleen mutta toivoa antoi se, että polvi meni tarpeeksi koukkuun, että esim. portaiden nousu ja lasku onnistuivat, Opettelin nyt kävelemään ontumatta, sekin oli haaste sinänsä. Opettelin penkillenousuja, vähän kerrassaan kyykkyjä, pieniä sellaisia ja näin lihasvoima ja tasapaino alkoivat palautua.

 

toiminnallinen sali

 

Nyt syksyä ja treenikalenteria on tehty jo kaksi kuukautta. Striptease Aerobic on kalenterissa kerran viikossa, useammin ei vielä uskalla tanssia. Ohjaan 10-15 tuntia viikossa, kyykkyjä en tee vielä pohjaan saakka, hypyt ei onnistu, juoksu ei vielä luonnista. Mutta minulla on toimiva polvi! Ja minä saan tanssia ja tehdä työtä joka on niin tärkeää.

Olen saanut tärkeimmän työkaluni takaisin ja toivon, että se kestäisi vielä monta monta vuotta. Ja vastoin kuin lääkäri totesi, olen ”valinnut” parhaimmat vanhemmat, nivelrikosta huolimatta, olenhan saanut heiltä sen opin, että ikinä ei luovuteta. kaikki on mahdollista, kun tekee paljon työtä ja on sitkeä!


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *