torstai 14.12.2017
Jouko

Kolmekymppiset hurmaavassa Dublinissa

Viime viikonloppu sujui poissa Puolan maaperältä, sillä vietin pitkän viikonlopun ystäväni kanssa Irlannin pääkaupungissa Dublinissa. Viime viikon perjantaina minulla oli 30-vuotissyntymäpäivät, ja mikä olisikaan ollut parempi tapa juhlia pyöreitä vuosia kuin reissun päällä. Lensin tuolloin perjantaina Ryanairilla Dubliniin. Meno-paluu Gdanskista Dubliniin maksoi 100 euroa. Olin perillä 12 aikaan päivällä, ystäväni lensi Suomesta Dubliniin myöhemmin illalla.

Heti ensimmäisenä lentokentälle saavuttuani ostin Leap visitor kortin, jolla pääsi matkustamaan julkisilla kulkuneuvoilla rajattomasti sen mukaan, mille ajalle kortin osti. Itse ostin kortin kolmelle päivälle, kortin hinta oli 19,50 euroa. Sen jälkeen hyppäsin bussiin numero 747, jolla pääsi 20 minuutissa keskustaan. Jäin kuskin suosituksesta ydinkeskustaan O’Connell’s Streetille.

Olin tullut muutamaa päivää ennen matkalle lähtöä kipeäksi, joten lentomatka oli tämän vuoksi aivan kamala. Tai sisänsä itse matkassa ei ollut vikaa, mutta laskeutumisen aikana korvani menivät tukkoon ja ne myös pysyivät tukossa koko perjantaipäivän ajan. Tunsin oloni todella typeräksi, sillä kuulin kaiken todella huonosti, ja aina kaupassa asioidessa piti muutamaan otteeseen varmistaa, että mitä minulle puhutaan. Onneksi korvat avautuivat jo saman päivän iltana, olo oli tuon jälkeen aivan ihana, kun kuuli kerralla mitä minulle puhuttiin.

Minulla oli kuusi tuntia aikaa ennen kuin ystäväni saapui, joten ehdin tutkailla kaupunkia yksin tuon perjantain ajan. Saavuttuani O’Connell’s Streetille kävin bussipysäkin viereisessä paikassa syömässä salaatin, sillä tuossa vaiheessa päivää nälkä kurni jo vatsaa.

Salaatin jälkeen pyörähdin muutamassa kaupassa ostamatta mitään. Tuon jälkeen jalkani johdattivat minut irlantilaiseen pubiin, onhan Irlanti tunnettu sen mahtavasta pubikulttuurista. Tämä keskustassa sijaitseva pubi nimeltä Bachelors Inn oli hurmaava, lämminhenkinen paikka. Oikeastaan heti Dubliniin saavuttuani minut täytti ilon ja onnellisuuden tunne, sellainen tunne vain välittyy joistakin paikoista! Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja huomaavaisia, näin suomalaisena tunsin että Dublinissa oltiin jopa erityisen ystävällisiä.

Saavuttuani Bachelors Inn pubiin pyysin baarimikkoa tekemään jotakin juomaa, joka olisi hyvää kipeälle kurkulle ja flunssalle. Baarimikko ehdotti ensi lämmintä vettä viskin, hunajan ja sitruunan kera. Hmm, ei kiitos, en oikein välitä viskistä, vastasin. Tämän jälkeen baarimikko sanoi, että tekee minulle saman setin ilman viskiä. Saat sen ilmaiseksi, mies huikkasi ja lähti takahuoneeseen valmistelemaan annosta.

Yritin kuitenkin maksaa ostostani baarimikon sanoista huolimatta, sillä en voinut kuvitellakaan että nykymaailmassa mitään saisi ilmaiseksi. Olinhan aikaisemmin ostanut kuuman veden ja teepussin kioskilta kahdella eurolla, joten miksi periaatteessa sama setti ei maksaisi mitään kivassa baarissa?

Baarimikko naurahti ja sanoi, hei, tämä on vain kuumaa vettä ja sitruunaa, en todellakaan ota maksua tästä. Lähdin ihmeissäni ja tyytyväisenä hörppimään kuumaa juomaani nurkkapöytään. Tuosta pöydästä näki hyvin ikkunoista avautuvat maisemat kaupungin keskustan halkaisevalle joelle. Perjantaina ilma oli lämmin ja aurinkoinen, lämpötila huiteli parissakympissä.

Sitruunaveden jälkeen halusin juhlistaa jotenkin syntymäpäivääni, ja tilasin tiskiltä irish coffeen. Nyt baarimikkona oli eri henkilö. Maksoin juomani normaaliin tapaan pankkikortilla. Samaan aikaan kuin baarimikko sujautti kortin maksupäätteelle, hän alkoi juttelemaan, että olet suomalainen, niinhän? Olin todella hämilläni, sillä minulla ei ollut mitään mikä viittaisi suomalaisuuteeni, paitsi tietenkin ulkonäköni. Pankkikorttikin oli puolalainen, Raiffeisen Polbankin kortti.

Uteliaisuudesta kysyin, että mistä baarimikko arveli minun olevan suomalainen. Baarimikkokin meni hieman hämilleen, mutta sanoi että nimi pankkikortissa paljasti kotimaan. Pubissa oli muutenkin kansainvälinen tunnelma, ja porukka juttelikin siellä keskenään. Paikalla oli italialaisia, espanjalaisia ja jenkkejä, kaikki sulassa sovussa nauttimassa perjantai-iltapäivästä.

Pubissa hengailun jälkeen lähdimme kiertelemään ja katselemaan ympäri keskustaa, mitä kaikkea keskustan alueelta löytyy. Ihastelin kauniita, naisellisia pyöriä Angel Cruisers – nimisessä kaupassa. Tuossa ihastuttavassa kaupassa oli toinen toistaan upeampia, kauniita ja naisellisia polkupyöriä ja erilaisia pyöräilytarvikkeita kuten kypäröitä, kelloja ja koreja. Liike toimittaa tuotteitaan kuulemma ympäri Eurooppaa, joten ehkä jokin päivä hommaan värikkään kaupunkifillarin käyttööni. Tällä hetkellä kuitenkin yksi pyörä riittää vallan mainiosti.

Pyörien ihastelun jälkeen kävelin katua pitkin, kunnes kuulin puhuttavan suomea. Vilkaisin tielle, jossa kaksi suomalaista naista oli odottamassa valojen vaihtumista. Kerkesin hetken aikaa jutella näiden nuorten naisten kanssa ja kysyin, että saanko ottaa heistä kuvan. Selvisi, että he olivat osallistuneet johonkin kilpailuun. Hetkessä juttutuokio näiden mukavien suomalaisten naisten kanssa oli ohi, kun liikennevalot vaihtuivat ja naiset jatkoivat matkaansa.

Iltapäivä sujuikin leppoisasti kierrellen ympäri kaupunkia. Piipahdin muutamalla kirpputorilla ja teinkin muutaman todella hyvän löydön, muun muassa aivan käyttämättömän näköiset, Clarksin korkokengät viidellä eurolla. Täydelliset ja mukavat jalassa, mikä löytö!

Lähempänä iltaseitsemää ystäväni saapui bussilla keskustaan. Lähdimme reput selässä etsimään jotain ruokaa, sillä tuossa vaiheessa päivää molemmilla oli jo kova nälkä. Hetken kävelyn jälkeen löysimme loistavan ravintolan nimeltä O’sheas Irish Restaurant. Tilasimme lammasta, uuniperunaa, salaattia sekä irlantilaiseen tapaan Guinness-oluen.

Illallisen jälkeen lähdin käymään vessassa. Takaisin tullessani suuni loksahti auki, sillä tuolla aikaa ystäväni oli tilannut pöytään suklaakakun jonka päällä oli kynttilä. Samaan syssyyn sain käteeni ihanan muumi-maljakon jonka sisällä oli erilaisia herkkuja Suomesta: suklaata, salmiakkia ja turkinpippureita. Olotila tuon yllätyksen jälkeen oli hämmästynyt ja onnellinen, mietin vain kuinka ihania ystäviä olenkaan saanut ympärilleni.

Illallisen jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti majapaikkaamme. Olimme vuokranneet yöpaikan Airbnb:stä. Päädyimme Airbnb vaihtoehtoon, sillä kaikki hostellit olivat täynnä, ja emmekä halunneet pulittaa hotellihuoneen suuruista summaa, kun edullisemminkin pääsee. Maksoin Airbnb majoituksesta 42,50 euroa yöltä.

Tapasimme asunnon omistajat, tanskalaisen Edelin ja italialaisen Paolon heidän lähellä olevassa baarissa. Edel vei meidät asuntoon ja näytti kaikki oleellisimmat asiat ja hän lähti itse jatkamaan iltaa.

Pariskunta asui aivan keskustan läheisyydessä isossa kaksiossa, jonka olohuoneessa me yövyimme. Meillä oli vapaasti käyttävissä olohuone, keittiö ja kylpyhuone. Saimme koko vierailun ajalle täydellisen rauhan ja asunnossa asuva pariskunta oli todella ystävällisiä ja neuvoivat, jos tarvitsimme jotakin apua. Meille oltiin jätetty pienet aamupalatarpeet aamuksi, olikin todella kiva herätä kun keittiössä oli valmiina kahvia, teetä, paahtoleipää ja lappu: ”treat yourself”. Pariskunta nukkui olohuoneen vieressä sijaitsevassa makuuhuoneessa, mutta he eivät käyttäneet meidän olon aikana olohuone-keittiötilaa, joten saimme olla heidän kodissaan omassa rauhassaan.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun itse kokeilen ikinä kyseistä palvelua. Onneksi tämä ensimmäinen kokemus oli erittäin onnistunut, joten voin tulevaisuudessakin yöpyä jonkun kotona reissun päällä.

Viikonloppu jatkui flunssasta huolimatta erittäin mukavissa merkeissä, siitä lisää ensi kerralla. Pakko vielä loppuun sanoa, että Dublin oli ihana!