torstai 14.12.2017
Jouko

Kesän loppumisfiiliksiä ja ystävän vierailu

Elokuun alussa mietin, että vasta alkanut kesä on pian loppumaisillaan. Koulut alkoivat taas ihan liian nopeasti – mietin vain, että mihin tämä kesä meni? Säiden puolesta kesä ei ollut paras mahdollinen, ei lainkaan sellainen kuin lapsuuden kesät ovat olleet muistojen syövereissä. Itselläni tämä kesä on mennyt keväällä alkaneen työn merkeissä.

Olen seurannut avokonttorin ikkunasta vaihtelevaa säätä. Keväällä satoi Puolassakin vielä lunta, välillä vettä monta päivää putkeen mutta onneksi aurinko on myöskin hellinyt. Auringon paistaessa suuntaan lähes poikkeuksetta töiden jälkeen pyöräilemään. Itselläni pyöräily ja musiikin kuuntelu on ehdottomasti paras pään nollaus, hyvänä ja kakkosen ja tulee maailmanparannus ystävän kanssa. Näiden molempien on mahduttava aina arkiviikkoon, mieluiten monta kertaa viikossa.

Viime viikon sunnuntaina sain kylään ystäväni, joka vietti Gdanskissa luonani kolme päivää. Olen tavannut ystäväni alun perin Kiinassa, onneksi yhteys on säilynyt välimatkasta ja vaihtelevista elämäntilanteista huolimatta. Oli mahtavaa saada taas ystävä käymään, sillä mikään ei ole parempaa kuin tallata kotikatuja pitkin päivitellen kuulumisia pitkienkin aikojen takaa, syödä hyvin ja kiertää eri paikoissa, katsella ympärilleen kuin uusin silmin.

Lähes neljän kuukauden Gdanskissa asumisen jälkeen silmät ovat alkaneet tottua paikkoihin ja asioita ei enää katso niin uusin silmin. Olen huomannut, että ystävän vierailun ajaksi itselleenkin tulee pieni lomamoodi päälle ja silloin osaakin katsoa tuttuja kulmia hieman eri vinkkelistä.

Ystävän vierailu tekee hyvää – ja samalla näkee omat tutut nurkat eri vinkkelistä.

Viime viikon sunnuntaina kävimme ystäväni kanssa vanhassa kaupungissa sijaitsevassa Escape roomissa nimeltä Zorkout Escape Rooms. Escape room eli suomalaisittain käännettynä pakohuonepelin ideana on mennä selvittämään jokin mysteeri 2-5  hengen ryhmän kanssa. Aikaa on vain tunti, ja ainakaan tässä meidän huoneessa mysteerin selvittäminen ei ollut ihan lastenleikkiä.

Tunnin aikana mielialat vaihtelivat mietteliäästä ärsyyntyneeseen, kun jumituimme välillä pitkäksi aikaa ratkomaan jotain mysteeriä. Lopulta saimme mysteerin ratkottua, mutta täytyy myöntää että saimme tähän lopulta vinkkejä. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta kun pääsin kokeilemaan escape roomia. Jälkipuintina voin kertoa, että tykkäsin ideasta todella paljon. Täällä Gdanskissa huoneen hinta oli Suomeen verrattuna edullinen, sillä maksoimme yhdessä ystäväni kanssa tunnista 18 euroa. Suomessa vastaavien paikkojen hinnat kahdelle hengelle lähtevät 70 eurosta ylöspäin.

Escape roomin jälkeinen fiiis oli hullutteleva, joten heittäydyimme täysillä mukaan tarinaan.

Escape roomin jälkeen kävelimme lyhyen matkan syömään Pyra Bar-nimiseen ravintolaan, josta saa edulliseen hintaan erilaisia annoksia, pääraaka-aineena tässä paikassa on peruna, mutta esim. salaatteja ja jälkiruokaa löytyy myös. Löysin tämän ruokapaikan vasta viime kuussa kun istuin ystäväni kanssa iltaa kyseisen paikan terassilla muutaman tutun kanssa, onneksi he tutustuttivat minut tähän paikkaan.

Tällä kertaa otimme kaksi annosta ja söimme ne puoliksi. Oikean puoleisessa ruukussa oli kanaa, parsakaalia, perunaa ja juustoa. Vasemman puoleiselta lautaselta löytyi kasa perunalettuja kastikkeen kera. Tämä iso ruukku (700g) maksoi 4 euroa ja perunaletut täytteellä 3,50 euroa.

Seuravaana päivänä, maanantaina minulla oli työpäivä. Työpäivän ja ruoan jälkeen suuntasimme ystäväni kanssa näköalakukkuloille ihastelemaan kaupunkia, kuuntelemaan musiikkia ja juttelemaan, korkkasimme muutamat kylmät juomat. Illan kruunasi vanhasta kaupungista ammuttu, klo 22 alkanut ilotulitus joka näkyi todella hyvin kukkuloille. Seuraavana päivänä tiistaina Puolassa oli kirkollinen juhlapyhä, joten näköalapaikalla oli muitakin ihmisiä viettämässä iltaa.

Koska työskentelen suomalaisessa yrityksessä, osa työntekijöistä on töissä myös silloin kuin Puolassa on pyhäpäiviä. Tällä kertaa ei ollut minun vuoroni työskennellä pyhäpäivänä, joten otinkin ylimääräisestä vapaasta kaiken ilon irti ystäväni kanssa. Tuona maanantaina emme olleet myöhään ulkona, piipahdimme vanhan kaupungin terassilla ja suuntasimme hakemaan iltapalaa patonkipaikasta nimeltä Malta Food.

Samaisella ruoanhakureissulla törmäsimme muutamaan suomalaiseen nuoreen mieheen. Hetken jutustelun jälkeen selvisi, että meiltä löytyy yhteisiä tuttuja ja olipa ystäväni ja tämä toinen uusi tuttavuus ollut juuri samoissa syntymäpäiväjuhlissa. Taas tuli todettua, että maailma on pienen pieni. Patonkien jälkeen sanoimme reissupojille heipat ja jatkoimme matkaa kotia kohti, naureskellen äskeiselle kohtaamiselle.

Tiistaina oli pyhäpäivä ja aurinko paistoi. Olimme suunnitelleet melontaa, ja onneksi sään suosiessa melontareissu onnistui todella hyvin. Valitsimme paikaksi vanhassa kaupungissa sijaitsevan paikan nimeltä Gdansk z Kajaka. Kun saavuimme melontapaikkaan, tiedustelimme reissun hintaa ja mietimme, kuinka pitkän melontareissun haluamme tehdä.

Valitsimme pidemmän, 2-3 tuntia kestävän reitin. Tuon reitin hinta yhteensä meiltä kahdelta oli 12 euroa. Päätöksen lukkoon lyönnin jälkeen selitimme paikan pitäjälle, että haluamme hakea evästä ennen kuin hyppäämme kajakkiin, sillä tuossa vaiheessa päivää aamupalasta oli jo aikaa. Huikkasimme paikan työntekijälle, että käymme kaupassa ja tulemme sitten takaisin.

Ihan läheltä löytyi onneksi auki oleva ruokakauppa, sillä yleensä pyhäpäivänä kaikki kaupat eivät ole auki. Teimme ostokset kaupassa, mukaan valikoitui kaikkea helppoa ja nopeaa syötävää, hedelmiä, leipää, jogurttia, myslipatukoita ja suolaisen nälkään sipsejä.

Menimme kauppakassien kanssa takaisin joen rantaan kajakkipaikan terasille syömään, koska siihen paistoi ihanasti aurinko ja näkymät olivat todella hyvät. Tuo samainen työntekijä, jolle olimme huikanneet aiemmin lähtevämme kauppaan, tuli pelastusliivien kanssa terassille, ja hämmesteli kuinka paljon ruokaa meillä on mukana. ”Noin paljon ruokaa, ai aiotteko syödä kaiken?”. Tuollaisina hetkinä mietin, että miksi ihmeessä joku kokee oikeudekseen kertoa kriittisesti toisen ihmisen ruokailutavoista- tai tottumuksista, miten se ylipäätään koskettaa ketään? Kuittasimme kommentit vain naurulla ja pienellä ihmettelyllä, sillä samaan aikaa mietin vain kuka haluaisin lähteä kolmeksi tunniksi kajakkiin nälkäisenä.

Syönnin jälkeen olimme valmiina tyytyväisenä ja pujahdimme kajakkiin. Sain istua toiveeni mukaisesti takana, sillä tykkään että voin vain seurata edessä melojan liikkeitä, katsella maisemia ja vilkuilla olkani yli, että hiimaileeko takanapäin isoja laivoja.

Kokonaisuudessaan meloimme lähes kolme tuntia, mutta etenimme koko ajan fiiliksen mukaan. Välillä ystäväni otti valokuvia, välillä pysähdyimme katselemaan maisemia ja muuten vain juttelemaan tai syömään ylijääneitä eväitä. Kokonaisuudessaan tuo vesillä vietetty iltapäivä oli rentouttava ja näin vapaapäivästä muodostuikin aivan täydellinen.

Vapaapäivän kruunasi illallinen kahden rakkaan ystävän kanssa vegaaniravintola Hummuslandissa. Vierailin Hummuslandissa ensimmäistä kertaa, mutta en tosiaankaan viimeistä. Ruoka oli hyvää, erilaista ja raikasta. Ravintolan ulkopuolella oli terassi jossa oli ihana syödä auringon paistaessa. Ravintola sijaitsee kaupunginosassa nimeltä Wrzeszcz, 20 minuutin ratikkamatkan päässä vanhasta kaupungista.

Hummuslandin ruoka oli värikästä ja maittavaa.

Hummuslandin sisustus oli rento, nuorekas ja boheemi.

Täydelliseen vapaapäivään ei paljoa vaadita, hyvä seura, aktiviteetti ja ruoka tekee jo ihmeitä.


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *