torstai 14.12.2017
Jouko

Iisalmen ruhtinaskunta- Furstendömet Idensalmi

Snellman -kesäyliopisto ja Iisalmen kaupunki  järjestivät  6.5. Iisalmen kulttuurikeskuksen Karl Collan -salissa Suomi 100 vuotta -juhlavuoden seminaarin ”Itsenäisyyden juuret”. Puhujista professori Tiina Kinnunen on  Oulun yliopistosta, iisalmelainen tohtori Jaana Luttinen palvelee tutkijana Lapinlahdella Taidemuseo Eemilissä. Antoisia ja päteviä olivat rouvien luennot, todella mielenkiintoisia. Professori emeritus Matti Klingen aiheena olisi ollut ”yleishistoriallinen katsaus”, mutta valitettavasti hänelle oli tullut este eikä hän tällä kertaa päässyt  juurilleen  Iisalmelle.

Lokakuussa 1984 olin Matti Klingen ja hänen äitinsä Aune Klingen oppaana Iisalmella, Kyllikinrannalla, Apteekinmäellä, Kustaa Aadolfin kirkolla Lagusten sukuhaudoilla, Koljonvirralla ja Runnilla.  Kyllikinniemellä, Liisa ja Kari Aminoffin kotona, rouva Aune Klinge kertoi lapsuuden muistoistaan kotonaan Kyllikinniemessä, missä hän oli kesällä 1919 kohdannut valtionhoitaja Mannerheimin, joka oli matkallaan Runnille poikennut tervehtimässä tuttaviaan Aune Klingen vanhempia.

Jo edesmennyt farmaseutti Aune Klinge oli tyttönimeltään Aune Kyllikki Ignatius. Hänen vanhempiaan olivat apteekkineuvos Väinö Johannes Ignatius ja valantehnyt kielenkääntäjä Aino Kyllikki Aspelin, jonka Kyllikki -nimen mukaan Kyllikinniemi on saanut nimensä. Aune Ignatius syntyi Iisalmella 5. marraskuuta 1906. Hän kävi vuosina 1916 – 1918  Iisalmen yhteislyseossa kaksi luokkaa keskikoulua, valmistuen keskikoulusta Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1923.  Vuonna 1934 hän avioitui pankinprokuristi Paul Klingen kanssa ( E. Jylhävaara, Iisalmen yhteislyseo 1896 – 1946 ).

Aune ja Paul Klingen esikoinen Matti syntyi Helsingissä vuonna 1936. Matin isä Paul Klinge oli vuonna 1919 saapunut Suomeen emigranttina Pietarista, ”ollen  Baltian saksalaista juurta”. Matti Klinge oli Helsingin yliopiston historian professori vuosina 1975 – 2001. Vuonna 2007 opetusministeriö myönsi Klingelle tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon. Hän on palvellut Suomen Tiedeseuran esimiehenä. Hänen teoksensa ”Iisalmen ruhtinaskunta – Modernin projekti sukuverkostojen periferiassa”, ilmestyi Suomalaisen  Kirjallisuuden Seuran kustantamana vuonna 2006.  Lukijalle -sanoissaan Klinge kirjoittaa: ”Iisalmi ei ole koskaan ollut kreivi- eikä ruhtinaskunta, mutta tuo mahtava suurpitäjä käsitti aikanaan koko Ylä-Savon, seitsemän nykyistä kuntaa, lähes puolet entisestä Kuopion läänistä. Tämän suuren alueen hengellisenä, taloudellisena ja hallinnollisena johtajana oli Iisalmen kirkkoherra. Iisalmi oli 1700 -luvulla Suomen itäisen, Porvoon hiippakunnan ja sittemmin vuonna 1850 perustetun Suomen pohjoisen hiippakunnan hyvätuloisin ja siksi perin haluttu pastoraatti.”

Kirjan kannessa on Magnus von Wrightin maalaus vuodelta 1837,  kuva Iisalmen kirkolta ja pappilasta sekä rippikoululaisten 1830 -luvulla istuttamasta koivukujasta, näkymä Koljonvirran alajuoksulta, Kirkonsalmen länsirannalta. Kannen on suunnitellut Ilja Karsikas.  Sama kaunis, historiallinen taideteos  sattui  silmääni myös tuoreessa Tiedekirjan uutuuksia 1 / 2017 -sarjassa ,  jossa on esitelty juuri ruotsiksi ilmestynyt Matti Klingen  Iisalmen ruhtinaskunta -teos: ”Furstendömet Idensalmi. Modernitetens projekt hos släktnätverk i periferi.” ( Finska Vetenskaps-Societen – Suomen Tiedeseura, 2016 ).


  • Kommentit

    • Pielakas

      Edellä mainittu vuoden 1837 maalaus on tämä: https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK10000_5031

      Siinä näkyy aivan edellisen vuosisadan lopussa rakennettu kirkkoherran pappila, joka sitten lopulta vuonna 1966 siirrettiin Helsinkiin Seurasaaren ulkomuseoon. Nykyään pappilan paikalla Iisalmessa sijaitsee vanhainkoti Aurinkokello.

      Taustalla maalauksessa näkyvät vielä nykyäänkin kummullaan seisovat vanha kirkko ja sen kellotapuli.

      • Pielakas

        Maalauksen etualan maiseman täytyy olla Koljonvirran suulta. Voi olla tyyliteltykin varsinaisen kohteen romanttiseksi kehykseksi.

    • Pielakas

      Niin, kyllähän tuo ruotsinkielinen nimitys kuuluu asiaan. Oikeastaan se kuuluisi ensimmäiselle sijalle,
      sillä ruotsi oli hallinnossa ja pappilassa vallalla koko ”ruhtinaskunnan” suuruudenajan. Esimerkiksi pitäjänkokouksen pöytäkirjojen kieli muuttui suomeksi vasta vuoden 1859 alusta. Papiston itseään varten pitämien kirkonkirjojen kieli pysyi seurakunnalle vieraana vielä monia vuosia.

    • Pielakas

      Iisalmen seurakunta erotettiin Kuopiosta vuonna 1627. Se alkoi hajota vuonna 1830, kun Pielavesi sai oman kirkkoherran ja siis itsenäistyi täydellisesti (päätös jo v. 1811).
      http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *