maanantai 25.9.2017
Kullervo

Hautajaiskäytännöistä

Suurin osa hautajaisista sujuu aika perinteiseen tapaan, mutta jotkut uudet tavat ja käytännöt ovat lisääntyneet. Eniten on kasvanut tuhkauksen suosio. Siihen liittyen myös hautajaiskäytäntöjä joudutaan joskus miettimään.

Luterilaisen kirkon ohjeiden mukaan hautaan siunaaminen tulisi toimittaa ennen tuhkaamista. Vain painavista syistä voidaan toimia toisin.

Piispainkokous tarkensi asiaa viime viikolla seuraavasti: ”Painavia syitä ennen siunaamista tapahtuvalle tuhkaukselle voivat olla maantieteellisen etäisyyden aiheuttama kohtuuton kuljetusmatka, terveyshaittojen ehkäiseminen tai muut painavat tapauskohtaiset syyt.”

Asia tarkentui vain vähän. Piispat eivät esimerkiksi määritelleet kuinka pitkä on ”kohtuuton kuljetusmatka”, joten se jää paikallisesti ja tapauskohtaisesti harkittavaksi. Muitakin syitä voidaan harkita, mutta pääsääntö on edelleen entinen: siunaaminen ensin, tuhkaaminen sitten.

Periaatteelle on hyvät perusteet. Pienen tuhkauurnan ympärille kokoontuminen ei tunnu ihan samalle kuin astuminen arkun vierelle. Vaikka edesmennyt ihminen ei välttämättä enää ole maallisessa ruumiissaan, on konkreettisten jäähyväisten jättäminen arkun äärellä usein surutyön kannalta tärkeää. Siinä jätetään viimeiset jäähyväiset poismenneen ajalliselle muodolle ja annetaan sille lupa tulla maaksi jälleen.

Jos siis vainaja tuhkataan, parasta on kokoontua hautajaisiin sitä ennen, mikäli se suinkin on mahdollista. Jos vainajan siirtämistä pitempiä matkoja halutaan välttää, voidaan siunaaminen toimittaa siellä, missä vainaja on kuollut tai missä hänet tuhkataan. Sairaaloiden kappelit eivät kuitenkaan ole tarkoitetut hautajaisten järjestämiseen. Seurakunnilta löytyy siihen sopivia tiloja.

Tuhkaamisen suosioon lienee vaikuttanut se, että siihen liittyy enemmän mahdollisuuksia vainajan viimeiseksi leposijaksi. Uurna voidaan helposti viedä pitemmän matkan päähän vaikkapa suvun kotiseudulle. Se voidaan haudata vanhan haudan päälle tai erityiseen uurnalehtoon, jollainen nykyään löytyy useimmilta hautausmailta.

Maa- tai vesialueen omistajan luvalla tuhkat voidaan sirotella melkein minne tahansa, mutta vain yhteen paikkaan, joka pitää ilmoittaa krematoriolle. Muistomerkin pystyttäminen paikalle vaatii kuitenkin mutkikkaamman byrokratian.

Kristillisen uskon kannalta ei ole merkitystä sillä, lasketaanko maan poveen arkku vai tuhkauurna. Tuhkaksi arkussakin maahan laskettu vainaja lopulta maatuu, se vain kestää kauemmin. Raamatun mukaan Jumala antaa meille ylösnousemuksessa uuden, kuolemattoman ruumiin.

Lauri Jäntti
kirkkoherra
Lapinlahden seurakunta


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *