maanantai 26.2.2018
Nestori

Hajamietteitä kapinaviikoilta

Siitä kun kansalliskirjailijamme Juhani Aho aloitti päivittäisen päiväkirjansa kirjoittamisen, on pian 100 vuotta. Tiistaina maaliskuun 19 päivänä 1918  hän kirjoittaa: ”Ehkä julkaisen nämä muistiinpanot.” Juhani Ahon teos ”Hajamietteitä kapinaviikoilta” ilmestyi ensin kolmena osana vuosina 1918 – 1919. Päiväkirjassa mukaan luettuna jouluaattona 1918 kirjoitettu jälkikirjoitus on 606 sivua. Persoonallisesti koettu ja ajassa kirjoitettu dokumentti on sydäntä raastavaa, pysäyttävää luettavaa. Päiväkirja alkaa sunnuntaina tammikuun 27 päivänä  1918 ja päättyy lauantaina toukokuun  25 päivänä 1918.

”Nälkä on punikki”, alkaa joulukuun 24 päivänä 1918 kirjoitettu jälkikirjoitus, jatkuen seuraavasti:

”Olin elintarpeidenkeruu -retkellä ja olin saanut täyden repun, kooten kilon sieltä, toisen täältä, lompakon laihtuessa melkein näkyvämmin kuin reppu lihoi. Olihan olevinaan vähin tunnonvaivojakin, että rikon taas lakia minäkin, mutta kun muutkin rikkoo ja kun ne kuitenkin ottaisivat, jollen minä; ja kun nyt oma suu on lähempänä kuin kontin suu eivätkä ne, joiden pitäisi, näy kykenevän sitä elintarvikeasiaa järjestämään j.n.e. Olihan ollut vähän vastenmielistä, kun kaupat oli pitänyt tehdä salaa, kamarissa kuiskuttamalla, ettei syrjäinen kuulisi ja antaisi ilmi. Eräässä paikassa ei ollut mitään saatavana, niin kauan kuin köyhä työläisvaimo istui ovensuussa, mutta kun hän oli lähtenyt tyhjine kasseineen, löytyi minulle heti kilo sitä, toinen tätä.”

Siteeraan riipaisevia  otsikoita sieltä täältä,  aloitan tammikuulta 1918: ”Kaduilla ammutaan. Oikeudesta tarttua aseihin. Oulussa palaa. Tihutyöt alkavat. Opettajatar agiteeraa.” Helmikuulta: ”Sovinnon ja rauhan haaveita. Antti Mikkola murhattu. Kaupungilla ammutaan. En saa kannatusta.  Ei sääliä, ei oikeudentuntoa. Emmekö olleetkaan samaa kansaa.  Henkinen jääkautemme. Ryöstösotaa tämä on. Kuinka ryssät Ilmajoella riisuttiin aseista.” Maaliskuulta: ”Terrori täydessä käynnissä. Työmiehet, tehkää rauha! Mitä emo laulaa, sitä poika visertää.  Kai valkoistenkin sota on sotaa. Ilmeisesti tahallista yllytystä tihutöihin. Seinäjoki – Suomen sotajoukon kokoontumispaikka.  Tietoja Tampereelta.” Huhtikuulta: ”Saksan laivasto Helsingin edustalla. Hautajaissaatto. Punaisten esikunta on paennut. Nainen aseissa. Kaduilla ammutaan. Näen saksalaiset. Vankijono. Saksalaiset vieraamme.  Ei tunnu ilo ilolta.”

Toisen painoksen ( WSOY, Porvoo 1961 ) takakanteen on Juhani Ahosta painettu seuraavia painavia sanoja: ”Hän haaveilee rauhasta sekasorron ja raakuuksien keskellä, tekeepä aktiivisen sovintoehdotuksenkin, joka ei saa kuitenkaan kannatusta. Aho oli niitä harvoja, jotka jo silloin – intohimojen ja taistelujen riehuessa – kykenivät näkemään barrikadin toisellekin puolelle ja ymmärtämään kapinaan nousseita.”

Maanantaina, tammikuun 28 päivänä 1918,   Aho kirjoittaa otsikolla ”vaikutelmia kadulta”: ”Menimme, raamatunkomitean jäsenet, pilanpäiten pyrkimään työhuoneeseemme senaatissa Aleksanterin ja Ritarikadun kulmahuoneessa. Emme tietysti päässeet. Oli omituinen näkemys ja kokemus, että Suomen kansan rivit, joiden lukutaito ja sen kanssa kaikki muukin kulttuuri alkoi Agricolan Uudesta Testamentista, estävät meitä jatkamasta tätä työtä.”

Tiistaina huhtikuun 9 päivänä 1918  hän  kirjoittaa: ”Ja sitten saksalainen varmuuden vuoksi patrulloi muutaman ajan. Mannerheim saapuu, eduskunta kokoontuu, paraateja, juhlia, kukkia, veljeytymistä – hyvästi! Kiitos! Kyllä me nyt jo hoidamme itse itsemme. Kevät tulee, muuttolinnut saapuu. Sitten kokoon kampsuni ja olen parin viikon päästä Viitasaarella ongella. Ja kaikki oli vain pahaa unta. Oliko?”

Juhani Ahon ystävä, Suomen Kuvalehden ensimmäinen päätoimittaja Matti Kivekäs kaatui  luodista Punaisen Ristin lääkintämiehenä Tampereella Johanneksen kirkon luona huhtikuun 4 päivänä  1918. Hänen nuori leskensä Maj Kivekäs, syntyisin Maj Karin Snellman, sittemmin Hela ( 1889 – 1990 ), kirjoitti Ahon päiväkirjan puhtaaksi. Marraskuussa 1980 Helsingissä hän painokkaasti  sanoi minulle Juhani Ahosta ja ensimmäisestä miehestään Matti Kivekkäästä: ”He olivat syvästi isänmaallisia miehiä. Isänmaallisempia ei ole eikä tule!” Hän kirjoitti mustekynällä  nimensä ja päiväyksen – ”Maj Hela 19.11.1980” -ruutupaperille, lapulle,  jonka sittemmin liimasin Juhani Ahon ”Hajamietteitä kapinaviikoilta” -teoksen viimeiselle tyhjälle lehdelle.

 

 

 


  • Kommentit

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *