keskiviikko 28.6.2017
Leo

Granitin veljekset ja Sandelsin patsas

Koljonvirran yläjuoksulta pohjoiseen,  Pikku – Iijärven länsirannalla, kauniilla Pölkkyinniemellä, kohoaa Koljonvirran taistelun muistomerkki – Wirta monumentet – arvonimeltään  Sandelsin patsas. Se  on  kentälle haudattujen suomalaisten sotilaiden monumentti. Se  on  Sandelsin, Fahlanderin, Dunckerin, Zidénin ja Stenbergin muistomerkki. Sen  on suunnitellut lääninagronomi Alfred Sjöström. Patsaan on hakannut Paloisvuoren graniitista  entinen ruotusotamies, iisalmelainen kivenhakkaaja Olof God. Sijoituspaikaksi on suunniteltu ensin taistelukenttää Koljonvirran  länsirannalla, sillan kohdalla,  siksi  patsaaseen on jäänyt siihen hakattu teksti ”kaatuivat tässä”. Kuitenkaan  ”Wänrikit Zidén ja Stenberg sekä 31 Sotamiestä” eivät  kaatuneet Pölkkyinniemellä eli  Sandelsin esikunnan paikalla entisessä Fredriksdalissa,  vaan Koljonvirran sillan luona.

Sandelsin patsas on pystytetty 9. toukokuuta  1885. Paljastusjuhla on ollut 13. elokuuta  1885. Juhlapuheen on pitänyt iisalmelainen  maisteri Fr. I.  Färling, joka jo seuraavana vuonna on  julkaissut  kirjasen ”Wirta – Monumentet .  Dess uppkomst och aftäckning” ( Björneborg 1886 ). Paljastuspuheen on pitänyt kuopiolainen lehtori , sittemmin kunnallisneuvos Bruno Granit , myöhemmin Granit – Ilmoniemi ( 1855 – 1939 ), jonka puoliso oli vuodesta 1881  iisalmelainen Bertha Lagus, rovasti Johan Lorenz   Laguksen ja rouva Amalia Tammelanderin tytär.

Bruno Granitin veli Karl Granit ( 1857 – 1894 ) oli ylioppilas, insinööri ja valokuvaaja. Keväällä 1885 Karl eli Kalle Granit on ottanut valokuvan, jonka alla on seuraava teksti: ”Iisalmelta 1885. Koljonvirran taistelun ( Suomen sota 1808 ) muistomerkki rakenteilla.” (Pirjo Jantunen, Karl Granit, Kulkija maisemassa. Valokuvia – Photographs, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Kuopio 2006 ).

Mustavalkoisessa kuvassa on näkymä Pölkkyinniemeltä Koljonvirran sillalle ja Iisalmen kirkolle. Etualalla heinikossa lojuu  pitkällään  kolme  vaaleasta kivestä hakattua isoa kappaletta, joiden päällä istuvat selin aikuinen mies, nuorukainen sekä pieni poika, joka on avopäin.  Miehellä ja nuorukaisella on mustat päähineet, miehellä musta liivi, valkoinen paita. Aikuinen nainen avopäin, mustassa hameessaan, seisoo selin ja katsoo järvelle, kuten kaikki muutkin, valkoisiin puettu vauva sylissään. Kaikesta päätellen kuvassa on perhe. Aurinko  valaisee maisemaa,  päivä on  lämmin,  perhe on pukeutunut  kevyesti.  Kuvaa kuin kehystävät jo lehdessä olevat koivut. Rannalla on keskeneräinen rakennus, kauempana rannalla valmis lato. Pikku-Ii on tyyni, järvellä on yksinäinen soutuvene.  Kuvassa näkyvät jonossa Kanasaari, Kuolionsaari ja Mansikkasaari, varhaisemmilta  nimiltään Kanasaari, Kukkosaari ja Koirasaari.  Kahdeksan vuotta myöhemmin  Iisalmella kameroineen vaeltanut  Karl Granit on  ottanut valmiista Sandelsin patsaasta  valokuvan, jonka  alle on kirjoitettu: ”Koljonvirran taistelun ( Suomen sota 1808 ) muistomerkki, Iisalmi 1893.” Pikku – Iin länsirannalla, aivan vesirajassa, vuonna 1885 rakenteilla ollut hirsimökki on nyt valmis, siinä on pärekatto, katolla savupiippu,  kahdessa lasi-ikkunassa on   kuusi ruutua. Järvivesi näyttää olevan korkeammalla kuin nykyisin. Kaukana piirtyvät taivaanrantaa vasten Kustaa Aadolfin kirkon ja kellotapulin mustat tornit.

Elokuussa 1893 on Karl Granit lähettänyt  Tuovilanlahdesta postikortin veljelleen ja kälylleen (  Jantunen, Karl Granit ): ”Eilen aamulla läksin Iisalmelta kotia päin ja kun ilmat näyttivät pysyviltä päätin poiketa tänne samalla. Loput plootuista aion käyttää täällä ja Maaningalla tullessani, jos ilmat myöten antavat. Juuri parhaillaan sataa ankarasti, mutta se on ukkosta, joka kohta on ohi. Paljon olen ottanut kuvia kaiken näköisiä ja kokoisia. Parhaimmat terveiset Iisalmelta Brunolle ja Berthalle kautta Kallenne.” Vaeltava valokuvaaja Karl Granit menehtyi keuhkotautiin 36 -vuotiaana 27. toukokuuta 1894.


  • Kommentit

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *