maanantai 25.9.2017
Kullervo

Graniittimaa Suomi Latvian lehdissä 1822-1945

Latvialainen kirjailija , kääntäjä ja luennoitsija  Anna Zigure asuu perheineen Itämeren rannalla Jurmalan kaupungissa. Hän toimi Latvian suurlähettiläänä Helsingissä vuosina 1992 – 1998, vieraillen usein myös Iisalmella ja muissa Ylä-Savon kunnissa, yrityksissä ja oppilaitoksissa. Hän oli kiinnostunut latvialaisen Mitaun rakuunakomppanian taistelusta Koljonvirralla 1808 sekä kirjailija Juhani Ahosta, joka oli tunnetuin ja käännetyin suomalainen kirjailija Latviassa.  Kustaa Aadolfin kirkolla hän totesi, että suomalaiset ja latvialaiset ovat hautausmailla vaeltajia. Vuonna 1997 ilmestyi hänen muistelmakirjansa ”Kuitenkin niin lähellä”, ”harvinainen omaelämäkerta”, kuten Anne Fried kirjoitti Suomen Kuvalehdessä. Vuonna 2000 Otava julkaisi hänen teoksensa ”Latvian maa ja kansa – Kertomuksia Latvian historiasta ja nykypäivästä”. Sitaatti takakannesta: ”Hän tuntee maansa raskaan historian, mutta osaa kertoa myös kukkien ja laulujen Latviasta. Hän on yhtä mieltä latvialaisten runoilijoiden kanssa, jotka haluaisivat vieraalle maalle mukaansa kauneinta mitä kotimaassa on: pilvet.”

Äskettäin ilmestyi Anna Ziguren kirja, 280 sivua, ”Graniittisen maan jalo kansa – Suomi ja suomalaiset latvialaisissa lehdissä 1822-1945”, suomentanut Hilkka Koskela ( Kustannus HD Loimaa, AS Pakett, Tallinna 2017 ). Teos on omistettu ”sata vuotta täyttävälle itsenäiselle Suomelle”.  Vuodet 1822 – 1945 on jaettu kolmeen ( I, II, III ) kauteen: – Kaksoiskotkan alla – Itsenäisyyden aika – Kumpikin omaa tietään. Tekijä kirjoittaa saatesanoissaan: ”Kun ryhdyin tutkimaan vanhoja lehtiä, en aavistanut, kuinka suureksi työ muodostuisi. Ensimmäinen latviankielinen sanomalehti ilmestyi 1822. Tuolloin suomalaiset ja latvialaiset kuuluivat samaan valtakuntaan – Venäjän keisarin imperiumiin. Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta, Latvia ja Viro maakuntia vailla erioikeuksia.” ”Oli yllätys, kuinka valtavaksi aineisto vuosilta 1822 – 1945 osoittautui. Aikaväliltä löytyi 2 209 Suomea käsittelevää artikkelia, jotka muodostavat eräänlaisen latvialaisen version VALKOLILJOJEN MAASTA ja samalla laajan katsauksen Suomen historiaan yli 120 vuoden ajalta.”

Kiehtova matka latvialaisin silmin  entiseen Suomeen on samalla mielenkiintoinen tie kukkien ja  laulujen Latvian kohtaloihin. Suomalaiset ovat latviaksi SOMI, lausutaan ”suomi”. Kesällä 1885 kaksi latvialaista opettajaa ja tunnettua Suomen -kävijää, veljekset Reinis ja Matiss Kaudzite, kävivät myös Kuopion kaupungissa ja Iisalmen kauppalassa. Heinäkuun 15 päivänä 1885 Reinis Kaudzite  kirjoitti Baltijas Vestnesis -lehdelle lähettämässään matkaraportissa: ”Satonäkymistä on todettava, että rukiit ovat Suomessa yleensä hyvät, mutta kevätviljat suuressa osassa maata hyvin heikot. Vain Kuopion ja Iisalmen seudulla olivat kevätviljat onnistuneet, koska – kuten kävi ilmi – täällä ei ole ollut puutetta sateesta.” Kuopiosta veljekset matkustivat höyrylaivalla Iisalmelle: ”Suomalaisten paratiisi taas totta puhuen on kuin näkymä Puijon laelta Kuopion kaupungissa: ylettömän kaunis ja järvien peittämä maa, jossa kuusien, mäntyjen, koivujen, leppien ja haapojen lisäksi on hyvin vähän muita tunnettuja puulajeja, eikä siellä kuki mitään kauniita kukkia. Sellainen on Suomen paratiisi alusta loppuun.” ” Tekee mieli nähdä Kuopion ja Iisalmen välinen taival, kutsutaanhan tätä seutua ´Suomen paratiisiksi´, jossa itse vanha Väinämöinen on tarun mukaan muinaisina aikoina laulanut.” Iisalmessa veljekset viipyivät pari tuntia, ”joivat vähän olutta” ja lähtivät paluumatkalle Kuopioon.

 


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *