tiistai 12.12.2017
Tuovi

Ensikosketus Gdanskiin

Saavuin uuteen kotikaupunkiini Gdanskiin kaksi viikkoa sitten. Matkustin tuolloin Helsingistä Turkuun Onnibussilla, jäin pois kyydistä Turun linja-autoasemalle. Seuraava linja-auto lähti aseman toiselta puolelta kohti Turun lentokenttää. Kummatkin bussimatkat menivät mutkattomasti, Turussa bussi pysähtyi suoraan lentokentän pääovien eteen.

Turun pieni lentoasema oli pieni mutta viihtyisä.

Lensin Turusta Gdanskiin unkarilaisen halpalentoyhtiö Wizz Airin koneella. Käytin kyseistä lentoyhtiötä ensimmäistä kertaa, olin kokonaisuudessaan tyytyväinen lentoon. Maksoin lennosta 100 euroa, hintaan sisältyi: ruumaan menevä 32 kg matkalaukku ja iso, 15 kg käsimatkatavaralaukku.

Wizz Airilla on aivan omat mittansa käsimatkatavaralaukulle, joten todellisuudessa tuo minun iso käsimatkatavaralaukku oli samankokoinen kuin muiden lentoyhtiöiden vastaava laukku. Jännitin, onko laukussa ylimääräisiä kiloja. Halpalentoyhtiöthän rahastavat tuntuvasti, jos laukku painaa enemmän mitä pitäisi. Tällä kertaa pystyin vain huokaisemaan helpotuksesta, sillä laukkuni painoi 27 kg.

Olin aikaisemmin edellisenä iltana pakkaushelvettini jälkeen mitannut laukun henkilövaa’alla niin, että otin laukun omaan käteeni ja miinustin tuosta yhteissummasta oman painoni. Tämä vanha kikka ei pettänyt, sillä edellisillan mittaus näytti samaa lukemaa kuin lentokentän vaaka. Wizz Airin turvatarkastus on erillään muusta turvatarkastuksesta, sillä se sijaitsee kentän alakerroksessa. Turun lentoasemahan on hyvin pieni, mutta kodikas ja mukava. Ykköskerroksesta löytyy tilava kahvio sekä kiikkutuoleja, kirjoja ja muuta viihtyisää odotustilaa. Sen sijaan alakerroksessa turvatarkastuksen jälkeen on vain halli, jossa on penkkirivejä sekä tietysti yleiset wc-tilat ja limuautomaatti.

Tämä Turun pikavisiitti linja-autoasemalta lentokentälle oli ensimmäinen kertani ikinä Turussa, toivottavasti ensi kerran ehtisin tutustua myös kaupunkiin, sillä kaupunki näytti oikein mukavalta.

Lento Turusta Gdanskiin kesti aikataulun mukaan puolitoista tuntia, mutta todellisuudessa itse lentoaika oli vain reilun tunnin ajan. Lennon aikana ehdin skoolata punaviinillä itsekseni uudelle työlle ja asuinpaikalle.

Maisemat lentokoneesta olivat kauniit.

Gdanskin lentoasema oli kompaktin kokoinen, mutta moderni.

Saavuttuani Gdanskiin vaihdoin kentällä eurot zloteiksi, nappasin matkalaukun ja suuntasin odottamaan bussia numero 210. Samalla pysäkillä bussia odottelivat turkulainen naiskaksikko, äiti ja tytär. Oli hauska kuunnella Turun murretta ja päivitellä suomalaiseen tapaan kurjaa säätä. Gdansk toivotti meidät tervetulleeksi sateella. Ilma oli syksyinen ja kolea, mutta onneksi ylläni oli jo valmiiksi sateenpitävä takki. Etelässähän tässä pitäisi olla, mutta ilma tuntui samalta kuin Suomessa. Kevät tuntuu olevan myöhässä joka paikassa.

Ostin noin euron hintaisen lipun bussin kuljettajalta, mutta niitä saa myös lippuautomaateista. Näin jälkiviisaana suosittelen ostamaan liput automaatista, sillä paikalliset kuljettajat eivät ole kovinkaan halukkaita myymään lippuja suoraan linja-autosta tai ratikasta. Lippu pitää aina leimata kulkuneuvon automaatissa, sillä automaatti leimaa päivämäärän ja ajan. Samalla matkalla tulikin tarkastaja kysymään lippua, onneksi se oli leimattu. Tarkastaja kulki aivan tavallisissa vaatteissa, oli hetken bussissa kunnes vaihtoi seuraavaan. Linja-automatka kesti noin 50 minuuttia, jäin vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevalle Brama Wyżynna-nimiselle bussipysäkille.

Olin merkannut itselleni ylös vain tiedon, että jään tuolla kyseisellä pysäkillä pois. Täytyy myöntää, että lähdin tässä asiassa hieman soitellen sotaan, mutta toisaalta en jaksanut stressata asiasta. Olin sopinut tulevan kotini, vuokra-asunnon omistajan kanssa että tulen asunnolle ja kirjoitamme siellä vuokrasopimuksen ja maksan vuokravakuuden. Soitin tuossa vaiheessa tälle puolalaiselle rouvalle, että myöhästyn 15 minuuttia sovitusta ajasta. Rouva ei ymmärtänyt puhelusta mitään, sillä hän ei puhu englantia. Olin aikaisemmin saanut tiedon, että rouva ei puhu englantia, mutta hänellä on tuttu tyttö mukana, joka taitaa englannin.

Kysyin bussia odottavalta mieheltä, että minne tästä pitäisi seuraavaksi suunnata. Avulias mies neuvoi, että otan tien toiselta puolen ratikan ja jatkan siitä viitisen minuuttia matkaa ja sitten olen perillä. Löysin kuin löysinkin oikeaan ratikkaan. Tunkeuduin kahden reppuni ja painavan matkalaukun kanssa ratikan ovista sisään ja suuntasin huojuen kohti kuljettajaa zlotit kourassa. Kuljettaja ei meinannut myydä minulle lippua, mutta onneksi vieressä oleva mies tuli apuun ja sain lipun. Samainen mies vielä huikkasi, kun oli minun pysäkkini.

Ratikasta poistuttuani lähdin etsimään uutta kotiani. Jo muutaman minuutin kuluttua koti löytyi, ja asunnon omistajan, tuon puolalaisen rouvan tulkki tuli alas saakka minua vastaan. Tämä ihana tulkki oli nuori puolalainen nainen, joka kertoi harrastavansa cross trainingia. Tämä tuli esille heti alussa, sillä nainen kantoi muitta mutkitta tuon 27 kiloa painavan matkalaukun viidenteen kerrokseen.

Maisemat uuden kodin ikkunasta eivät olleet hassummat.

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa meni nopeasti. Kirjoitin vuokranantajan kanssa vuokrasopimuksen, maksoin takuuvuokran ja ystävällinen vuokraemäntä näytti minulle jokaisen asian ja kaapin, mitä asunnosta löytyy. Olotila on väsynyt, mutta onnellinen. Jo ensimmäisenä iltana purin kaikki tavarat, kävin ostamasta läheisestä grillistä nopeasti saatavaa ruokaa, kebabsalaatin.

Seuraavana päivänä kävin työpaikallani hakemassa työhöntulotarkastukseeni liittyviä papereita ja siitä jatkoin matkaani ratikalla kohti työterveyshuoltoa. Siellä kävin näöntarkastuksessa sekä yleislääkärillä, joka kysyi kaikki perusterveyteen liittyvät kysymykset, paineli vatsaani ja totesi että olen terve aloittamaan työt.

Samaisena viikonloppuna kävin kampaajalla, tapasin tulevan suomalaisen kollegani, kävin hänen kanssaan Ikeassa ostamassa kotiini kaikkea välttämätöntä petauspatjasta paistinpannuun. Myöhemmin illalla tapasin muita uusia suomalaisia ja puolalaisia tuttavuuksia. Ilta uusien tuttavien kanssa oli hauska ja nauruntäyteinen. Pyörähdimme Gdanskin vanhan kaupungin pubissa sekä paikassa, josta sai edullisesti juotavan lisäksi myös perinteistä, puolalaista ruokaa. Oli hauskaa, että täällä ei menty nakkikioskin tai pizzerian kautta kotiin, vaan sen sijaan nautimme perinteisen puolalaisen keittiön herkuista, leivistä ja keitoista.

Sunnuntaina menin tutustumaan Gdanskin vanhaan kaupunkiin päivänvalossa. Alla olevat kuvat on otettu vappuaattona.


  • Kommentit

    • Salme Jääskeläinen

      Kiitos Anni! Sinä olet rohkea kokeilemaan aina uutta! Mielenkiinnolla luen tätä ja ihailen kuvia sieltä. Odotan jatkoa innolla!
      Salme

      • Anni Ollikainen

        Mukava kuulla, kyllä maisemanvaihdos teki hyvää ja Puola on tuntunut mieluisalta. Jatkoa seuraa aina tasaisin väliajoin, kiva kun seuraat.

    • leena huttunen

      Anni Henriikka. Kiitos plogista. Jään odottamaan jatkoa ja erittäin sitä, miten puolalaiset elävät ja miten suomalainen firma toimii Puolassa. Mitä saanet kirjoittaa työpaikastasi?
      Leena

      • Anni Ollikainen

        Kiitos kommenteista, tosi kiva että seuraat ja kommentoit. Ehdottomasti tulen kertomaan miten puolalaiset elävät ja millaista täällä muutenkin on, töistä kerron yleisellä tasolla.

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *