maanantai 23.10.2017
Severi

Ajatuksia ja Norjaa ristiin rastiin

Voss/Norja

Lähes puolitoista viikkoa takana sitä mitä kutsutaan nimellä “Vossalivet”, elämää Voss:issa. Voss on tunnin junamatkan päässä Bergenistä sijaitseva pikkukaupunki, noin puolet Iisalmesta. Suuret vuoret molemmin  puolin kaupunginkeskustaa takaavat että asioille lähtiessä joutuu suuntaan tai toiseen kipuamaan ylämäkeä joka saa perslihakset huutamaan hoosiannaa ja tulla alamäkeä jossa saa taas osansa penikat. En voi olla ihmettelemättä miten täällä liikkuvat vanhat, sairaat, huonojalkaiset, lastenvaunuja työntävät… Toisaalta vastaus on aika ilmeinen: autolla näyttää kaikki ajelevan joka paikkaan.

Norja on hassu maa. Karttaa kun katsoo tuntuu koko valtio jotenkin keksityltä: tuollainen pitkula jonka etelä- ja pohjoiskärki ovat valtavan kaukana toisistaan, miten joku on voinut joskus keksiä että ihmiset Siellä ja Tuolla asuisivat samojen rajojen sisällä? No, rajapolitiikka ei ole minun työsarkani mutta asia joka kansanmuusikon näkökulmasta kiinnostaa ovat ne verrattain eristyksissä olevat paikat vuonojen ja vuoristojen keskellä tai jäätiköiden takana. Selväähän on että yleensä vahvat yhtenäiskulttuurit elävät hieman erillään muista ja kansanmuusikon silmin nämä kaukaiset paikat ovat aina sellaisia joita haluaa katsella vähän tarkemman luupin läpi.

Kun samankaltainen viulu-, laulu- , tai vaikka munniharppuperinne on soittanut samankaltaisia tanssisävelmiä pitkin maata, on aika todennäköistä että niissä tietyissä pikkupaikoissa jonne ei pääse ilman viikon patikointia on ollut vähemmän vaikutteita muualta ja näin ollen hyvin omanlaisensa tapa soittaa. Kuin murteet, pysyvät tietyt pienet erityispiirteet tietyillä alueilla. Ja eipä ole tietenkään sattumaan että usein myös musiikkikulttuurien rajat kulkevat jollain tavalla käsi kädessä murrerajojen kanssa.

Kuten nyt tämä meille kansanmusiikin maisteriopiskelijoille monesti esitelty myyttinen Hardangdal jossa lausutaan l-kirjain hassun leveästi (kuten savossa !) ja lauletaan ja soitetaan ihan omanlaistaan perinnettä tällä omalla “dialektillä”, murteella. Missään muualla maailmassa ei soiteta instrumentteja langeleik tai hardingfele jotka siellä ovat isossa asemassa kansanmusiikissa.  Tuntunee aika hienolta heille esitellä omia uniikkeja aarteitaan meille ulkomaan eläjille.

Minulla on usein kova työ selittää ulkomailla työskennellä etten laula suomalaista kansanmusiikkia, se on myös Karjalaista, mitä suuremmissa määrin ja vaikutteet itämerensuomalaisilta kansoilta sekä Ruotsista ja Skandinaviasta ovat suuret. Huomaan että ihmiset usein unohtavat että maiden rajat ovat ihmisten keksimiä viivoja ja kulttuurit yhdistyneet vaikka millä tavoin aina, joko pakottamalla tai itsekseen ja luonnostaan.

Eräs ruotsalainen kollega lähes suuttui minuun sanottuani ääneen ettei Ruotsissa ole kanteleperinnettä. Hän oli juuri kuullut minun soittavan kannelta ruotsalaisella lavalla ja väitti siten, sinänsä oikeutetusti, että Ruotsissa on niin valtava määrä ruotsinsuomalaisia ja kenties muitakin jotka soittavat kannelta että siinähän sitä perinettä juuri kuultiin. Tämä instrumentti löytyy Ruotsistakin, sitä soitetaan Ruotsissakin, se on siis myös osa ruotsalaista perinnettä.

Jos minä nyt alkaisin soittaa hardingfeleä tai lengeleikiä voisin alkaa levittämään sitä Suomeenkin. Jos opettaisin kymmentä oppilasta vuodessa olisi kymmenessä vuodessa maassa kenties 100 osaajaa jotka voisivat kukin osallaan opettaa kaverille ja kappas, maassa olisi 200 soittajan alakulttuuri – suomalainen hardinfeleperinne ! Mutta miten kauan menee että jostain asiasta tulee luonteva osa toista perinnettä? Miten kauan meni ettei karjalaisille enää Savon kylissä naurettu? Miten kauan menee että suomalainen todella ymmärtää saamelaisten alkuperäiskansan arvon Miten kauan meni ettei uutta instrumenttia viulu, haitari tai piano enää pidetty kummajaisena? Miten kauan pitäisi asua Norjassa että kotiutuisi? Miten kauan pitäisi kuunnella hallingia ja springareita että saisi edes hiukan kiinni niiden rytmiikasta joka minulle on kuin… no, vieras kieli?


  • Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *